perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kypsyystasomallia laatimassa

Parasta DigiTukea on aloittanut kypsyystasomallin laatimisen. Tavoitteena on tuottaa ammatillisen koulutuksen järjestäjille työkalu, jonka avulla he voivat itsearvioida ja mitata yhteentoimivuuden kehittämiseen tarvittavia kyvykkyyksiään sekä käynnistää siihen liittyvää kehitystyötä.

Kypsyystasomallin suunnittelun aloitimme 12.6.2019 lähipäivässä Helsingissä, jossa tutustuimme Arter Oy:n konsultin Elina Mäkisen johdolla erilaisiin arviointimalleihin sekä tarkensimme oman mallimme tavoitteita sekä ideoimme sen sisältöä ja muotoa. Ideoiden jalostamista jatketaan kesän yli ja työtä edistetään elo- ja syyskuussa useissa Skype-työpajoissa.

Tulemme jakamaan kypsyystasomallin avoimesti kaikkien saataville ja jatkokehitettäväksi. Sen käyttöönottamiseksi järjestämme syksyn päätteeksi koulutusta ja muita tilaisuuksia.

Parasta DigiTukea -toimijat ja Elina Mäkinen Arter Oy, Valimo, Helsinki, 12.6.2019

Teksti: Riikka Lahtela, projektikoordinaattori, OSAO

perjantai 31. toukokuuta 2019

Strategiakartta kokoaa toiminnan tavoitteet


Kokonaisarkkitehtuuriin kuvataan toiminnan tavoitteet sekä toteutus. Arkkitehtuurikuvauksiin kuuluva strategiakartta on hyvä ylätason kooste, joka sisältää toiminnan tavoitteet, niiden saavuttamiseksi tarvittavat tulokset sekä kyvykkyydet, joita tuloksiin pääseminen edellyttää. Muilla, alaspäin tarkentuvilla kuvauksilla konkretisoidaan, miten tulokset käytännössä on tarkoitus saada aikaan.

Parasta DigiTukea –hankkeen tavoitteena on tuottaa kuvauksia, jotka tukevat koulutuksen järjestäjien kokonaisarkkitehtuurityötä. Koska Parasta DigiTukea kuuluu ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanon tukiohjelmaan, aloitimme oman kokonaisarkkitehtuurityömme määrittelemällä ammatillisen koulutuksen uudistamisen keskeisiä tavoitteita.

Kun ammatillista koulutusta uudistettiin vuoden 2018 alusta lähtien, oli muutoksen motivaattoreina useita yhteiskunnassa havaittuja ilmiöitä: muuttoliike jatkuu, väestö ikääntyy, käytettävissä olevat resurssit pienenevät. Vapaana olevan työvoiman ja työpaikkojen välillä on tunnistettu kohtaanto-ongelma – työpaikkoja on täyttämättä, mutta samaan aikaan on myös työttömiä työnhakijoita. Onko väestöä koulutettu sellaisiin tehtäviin, joissa ei tarvita uutta työvoimaa? Työelämän osaamistarpeet muuttuvat myös moninaisemmiksi: enää ei riitä, että tuotetaan saman muotin mukaista tutkintokoulutusta, vaan sisältöjä olisi hyvä yhdistellä yli tutkintorajojen. Samaan aikaan työelämän digitalisaatio etenee ja koulutuksen alalla käyttöön otettavat kansalliset tietojärjestelmäpalvelut laajenevat ja monipuolistuvat.

Nämä edellä esitellyt ilmiöt on kuvattu strategiakartassa nk. ajureina, ja ajurit puolestaan määrittävät uudistumisen tavoitteita. Tavoitteista monet liittyvät työelämäyhteistyöhön, työelämän kuulemiseen ja koulutuksen viemiseen työpaikoille. Erityisesti työpaikalla järjestettävän koulutuksen prosessit ja tietosisällöt sekä niihin liittyvä yhteentoimivuus ovat Parasta DigiTukea –hankkeen keskeisintä työsarkaa.

Jotta uudistetulle koulutukselle asetetut tavoitteet ja tulokset olisivat saavutettavissa, täytyy koulutuksen järjestäjillä olla niihin tarvittavaa kyvykkyyttä. Näiden kaikkien asioiden kooste on esitetty kuvassa näkyvässä strategiakartassa. Sen pohjalta Parasta DigiTukea –hanke jatkaa työpaikalla järjestettävään koulutukseen liittyvien kokonaisarkkitehtuurikuvausten tuottamista.

Katriina Karkimo
Projektikoordinaattori
Stadin ammatti- ja aikuisopisto

perjantai 24. toukokuuta 2019

Source: Microsoft Office 365 Online CC - https://c.pxhere.com/photos/85/17/dragons_toys_fly_sky_colorful_blue_kites_rise_autumn-943515.jpg!d







TULEVAISUUSTOIMISTOSSA AISTITTUA
Tulevaisuustoimistomme ikkunasta avautuu alkukesän maisema täyteläisine ja raikkaine väreineen. Auringon pilkahdukset ikään kuin kilpaillen huomiostani saavat minut katsahtamaan kehityspalaverin tiimellyksestä säännöllisin välein ulos. Luonto vehreimmillään antaa tähän aikaan vuodesta hyvän mahdollisuuden lepuuttaa välillä niin mieltä kuin silmiäkin. Seuraan hetken läheisen puiston tapahtumia ja katselen, kuinka kaksi lasta kadun ylitettyään juoksevat puistoon leijat kädessään.

Tulevaisuustoimistomme kehittämissuunnitelma kutsuu pienen tauon jälkeen tekijäänsä ja huomioni siirtyy takaisin avokonttorimme sumuvalkokankaalle projisoituun esitykseen. Välillä on mukava käyttää perinteistä esitystekniikkaa uusimpien HoloLens-lasien sijaan. Tiimimme on saanut tehtäväkseen valmistella seuraavalle vuodelle strategiasta johdetut kärkihankkeet. Olemme valinneet tässä vaiheessa strategisista tavoitteista käsittelyyn tiimimme mielestä tärkeimmän. Tavoitteen nykytila on jo saatu kuvattua ja määrittelemme parhaillaan sille tavoitetilaa. Jahka tavoitetilan kuvaus valmistuu, on näiden kahden tehdyn kuvauksen väliin jäävän ”gäpin” perusteella mahdollista määritellä tavoitetilan saavuttamiseksi tarvittavat kehitysprojektit. Tämä nykyinen kehittämissuunnitelman valmisteleminen muistuttaa minua aikoinaan tehdystä kokonaisarkkitehtuurityön tärkeimmästä lainalaisuudesta - valitaan muutama strateginen kehittämisen kärki ja edetään varsinkin alussa tarpeeksi pienin askelin. Valittua kehityskohdetta voidaan iteroiden tarkentaa ja syventää, toisin sanottuna edellisen kierroksen lopussa tehtävän arvioinnin tulokset luovat aina perustan tulevan kierroksen tavoitteille ja näiden mukaiselle työlle. Tällä tavalla kehitystyöstä saadaan luotua jatkuva prosessi, missä ei vahingossa haukata liian suurta palaa kakusta kerralla. Tärkeää on, että kehittämissuunnitelmaan valitsemamme teknologiaratkaisut tukevat organisaatiomme strategiaa. Siten saamme niiden avulla kohdennettua resurssit tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti ydintoimintamme kehittämiseen. Ilman kehittämissuunnitelmamme kuvauksesta saatavaa kokonaiskuvaa toiminnastamme emme tähän pystyisikään.

Nykyinen tiedonhallintalaki on ollut voimassa pitkään, jo vuodesta 2020 alkaen. Lain tarkoituksena oli voimaan tullessaan varmistaa viranomaistiedon yhdenmukainen ja laadukas hallinta sekä tietoturvallinen käsittely. Lisäksi lain lähtökohtana oli edistää tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuutta. Meillekin julkishallinnon toimijana olivat tervetulleita tiedonhallinnan yhtenäiset menettelytavat toiminnan tehostamiseksi ja asiakaspalvelun kehittämiseksi. Ennen tiedonhallintalain voimaantuloa muistan olleeni mukana määrittelemässä ja päivittelemässä organisaatiomme kokonaisarkkitehtuuria, mikä tapahtui silloisen tietohallinnon johdolla. Tulevaisuustoimisto on korvannut käsitteenä sittemmin tietohallinnon ja tiedonhallintalaki vastaavasti tietohallintolain. Tiedonhallintalaki painottaa tietojohtamista ja laajempaa näkökulmaa kehittämistyöhön. Kokonaisarkkitehtuuria ei uusi laki enää meitä velvoita kuvaamaan, mutta sen perintö sisältyy vahvasti lakiin toiminta-, tieto-, tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuurimäärittelyjen muodossa. Kehittämissuunnitelmatyötä, jolla aikaisempi kokonaisarkkitehtuurityö nykyisin tunnetaan, tehdäänkin tänä päivänä kaikilla organisaatiomme osastoilla. Olen huojentuneena laittanut merkille, että uuden lain myötä on organisaation kehittämisestä muodostunut koko työyhteisömme yhteinen asia ja osastosta riippumatta henkilökuntamme on aikaisempaa sitoutuneemmin mukana toiminnan tehostamisessa ja resurssien optimoimisessa. Kokonaisarkkitehtuurin parissa aikoinaan tehty työ kantaa osaltaan eteenpäin, sillä se on luonut hyvän perustan tiedonhallintalain meiltä nykyisin edellyttämiin tiedonhallintamallin muodossa tehtäviin kuvauksiin.

Kuvauksista puheen ollen, odotan aina ensisijaisesti näkeväni kuvia, kaavioita ja piirroksia. Toki kuvaus voi olla myös tekstimuotoinen, mutta silloin kirjoitetun tekstin kautta pitää pystyä luomaan vahva mielikuva asiasta. Uusimpien 5D-työkalujen käyttöönoton myötä olemme saaneet visualisoitua kehittämissuunnitelmamme jokaisen työntekijämme ymmärtämään muotoon. Koska tiedon määrä kasvaa edelleen voimakkaasti, vanhoja taulukkopohjaisia kuvauksia ei kieltämättä enää kaipaa. Wanha viisaus ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, pätee erinomaisesti tässäkin asiassa. Arkkitehtuurikuvausten esittämisen uudella aikakaudella en enää ihmettelekään sitä, miksi käyttäjäkuntamme on sitoutunut yhteiseen kehittämistyöhön. Sitoutuminen edellyttää nimittäin tunnetta tehtävän työn mielekkyydestä ja ymmärrystä sen merkityksestä, merkityksestä paitsi yksilön myös koko yhteisön kannalta. Tähän kuvausten visualisointi on antanut nyt lopulta mahdollisuuden.

Ulkoa kuuluva hihkunta kääntää uudelleen katseeni puiston suuntaan. Lapset ovat saaneet leijansa ilmaan ja onnistumisen ilo tuntuu tulvivan valtoimenaan tulevaisuustoimistomme ikkunasta sisään. Tuon tunteen taidankin liittää osaksi kehittämissuunnitelmaamme! Tulevaisuuden toivojemme ilon jakaen katselen, miten tuuleen tarttuneina leijat nousevat rohkeasti ylöspäin.

Teksti: Hannu Mansikka, Sedu

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Työelämässä oppimisen prosessikuvaukset prosessissa


Parasta Palvelusta palvelupolku,
palvelupolusta kriittiset pisteet,
kriittisistä pisteistä palveluprosessi,
palveluprosessista  prosessikuvaus,
prosessikuvauksesta yhteentoimivuus,
yhteentoimivuudesta parasta,

parhaasta kansalliset toimintamallit.

Työpaikalla järjestettävän koulutuksen prosessia työstettiin osaprosesseittain Parasta-kehittämisohjelmissa vuoden 2018 loppupuolella. Mukana oli 17 oppilaitosta ja 26 asiantuntijaa.  Lopullinen rutistus ajoittuu huhti- toukokuuhun, kun prosessimallinnusta  Parasta Palvelun toimesta luotsaa  QPR Softwaren asiantuntijat Marja Tuhkanen ja Mikko Rajala. Kuvaukset tuotetaan JHS 152 -suositusta noudattaen Arkkitehtuuripankkiin.

Kevään prosessiryhmässä on 10 asiantuntijaa Parasta Palvelusta Päivi Kalliokoski (Keuda),  Susanna Eerola (Ekami), Samu Koskimies (Omnia), Sarita Koskinen-Soikkeli (Stadin AO), Arto Pelkonen (SAKKY), Hannu Savolainen (SAKKY), Kaisu Tyni-Pyy (Riveria) ja Parasta DigiTuesta  Virve Eronen (Ekami),  Katriina Karkimo (Stadin AO) ja  Anne Paakko (Sampo).

Työelämässä oppimisen ensimmäinen prosessityöpaja oli 24.4.19 Vantaalla. Päivä vilahti iloisessa ja innostuneessa ilmapiirissä, kun työstimme prosessikarttaa, palvelukarttaa ja rungon laatimista prosessi-integraatiomalliksi (SIPOC). Toukokuussa jatkamme työpajalla. Työpajojen välissä ryhmäläiset parastelevat tehtyä työtä.


Kuva: Työn touhussa 24.4.19 Vantaalla

Teksti: Eeva-Leena Ronkainen, projektipäällikkö, OSAO

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Parasta DigiTukea -tietomallinnuksen tavoitteet ja haasteet

Parasta DigiTukea -hankkeen työssä keskeinen toimenpide on tietomallinnus, jossa tehtävänämme on kuvata työpaikalla järjestettävän koulutuksen tietosisältöjä. Tavoitteena on luoda yleinen järjestelmäriippumaton tietomalli, jota voidaan hyödyntää tietojärjestelmien kehittämisessä.

Tietomallinnuksessa meitä sparraa ja kouluttaa Goforen vanhempi palveluarkkitehti Riitta Alkula. Työskentelemme hänen johdollaan tiiviissä etäohjauksessa, koska toimijamme ovat ympäri Suomea. Viestimme Slackissä, muokkaamme yhteisöllisesti tiedostoja SharePoint-alustalla ja pidämme etätyöpajoja säännöllisesti Skypessä. Lisäksi olemme kokeneet tarpeelliseksi kokoontua tietomallinnuksen lähipäivään 1-2 kuukauden välein.

Tärkein tietomallinnuksen työkalumme on Väestörekisterikeskuksen tuottaman Yhteentoimivuusalustan Tietomallit-työkalu, jonne tietomallimme alkaa hiljalleen rakentua. Sanastot-työkaluun on tulossa myös sanastotyöryhmämme laatima PDT-sanasto, minkä jälkeen voimme hyödyntää myös sitä tietomallissamme.

Haasteellista tietomallinnustyössämme on se, että se on pioneerityötä. Olemme ensimmäisten joukossa käyttämässä Yhteentoimivuusalustaa, joten uudelleenkäytettävää sanastoa tai tietokomponentteja on siellä vähän. OKSA-sanasto julkaistiin Sanastot-työkalussa vasta alkuvuodesta ja koulutuksen tietokomponenttikirjastossa ei vielä ole tarvitsemiamme tietokomponentteja. Tämä hidastaa ja lisää työtämme, mutta sitä enemmän meillä on intoa olla ensimmäisten joukossa määrittelemässä yhteentoimivia tietosisältöjä.

Tietomallinnuksen lähipäivässämme 27.3.2019 Goforella Helsingissä Riitta Alkula, Tomi Kytölä (OKM), Petri Tenhunen (VRK) ja Jaana Nevalainen (VM) sekä Parasta DigiTukea -toimijoita (kuvat: Eeva-Leena Ronkainen)

Teksti: Riikka Lahtela, projektikoordinaattori, OSAO